Sivut

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Tönkköjaloilla juoksemassa / Löpning med sega ben

Oltiin sovittu juoksutreffit kaverin kanssa tälle alkuillalle. Suunnitelmissa oli juosta rento palauttava 8 kilsaa muutaman rankan treenipäivän jälkeen. Aika nopeasti huomattiin molemmat että jalat ei todellakaan ole ihannekunnossa, ja kaiken lisäksi kaikki kävelytiet oli ihan täysin jäässä. En muista juosseeni koko talven aikana näin jäisillä teillä! Lenkki lähti siis käyntiin surkeissa fiiliksissä, ja päätettiin lyhentää illan lenkki kuudeksi kilsaksi. Loppua kohden jalat tuntui jo vähän paremmilta, joten eiköhän kunnon venyttelyt auta, jotta jalat on taas viikonloppuna hyvässä juoksukunnossa. Kyllä ihmiskroppa on aika mielenkiintoinen, yhtenä päivänä tuntuu siltä, että pystyisi juoksemaan vaikka kuinka kauan ja kuinka pitkälle, ja toisena saa kasaan juuri ja juuri kuusi kilometriä. Huoh. Perjantaina parempi lenkki, kiitos! Tänään sain tyytyä 6,5 hitaaseen ja vaikeaan kilometriin.

Nyt valmistaudun lähtemään kaverin luokse illalliselle. Jospa se vähän piristäisi :).

Kuva viikonlopun mahtavan lenkin pikneistä varusteista. Juoksin ekan kerran normilenkkareilla silloin, tänään tyydyin painaviin talvilenkkareihin taas. Tule jo kevät!
Bild av utrustningen jag använde på helgens lyckade löppass. Jag sprang då första gången med mina vanliga löpskor, men idag fick jag igen ta de tunga vinterskorna. Kom redan våren!

Vi hade planerat in en löpdejt med en kompis till denna kväll. Planen var att springa lätta 8 km riktigt lugnt och återhämtande efter några tuffa träningsdagar. Ganska snabbt märkte vi båda att benen verkligen inte var med på noterna idag, och dessutom var trottoarerna jättehala. Jag minns inte att det skulle ha varit lika halt en enda gång under denhär vintern! Löprundan började alltså väldigt dåligt och vi bestämde oss ganska snabbt att förkorta den planerade rundan till 6 kilometer. Mot slutet kändes benen redan lite bättre, så jag hoppas de är på bättre löphumör till helgen om jag nu tänjer ordentligt. Visst är männsikokroppen fascinerande. Ena dagen känns det som om man kunde springa till världens ände, en annan klarar man knappt av 6 kilometer. Till fredagen vill jag ha en bättre länk, tack. Idag fick jag nöja mig med 6,5 kilometer trög löpning.

Nu ska jag förbereda mig för att gå och äta middag till en vän. Det får mig säkert på bättre humör!:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti