Kiireisen Länsiväyläraportti / Kort om Länsiväyläjuoksu

Heippa!

Kuten olen jo aiemmin jankuttanut, olen tällä hetkellä kiireinen opiskelutöiden kanssa. Kevään toiseksi viimeinen tentti on nyt kirjoitettu, ja ajattelin pitää viikonlopun vapaana koulutöistä. Nyt siis ehdin vihdoin myös päivittää tätä blogia. Pieni raportti viime sunnuntain Länsiväyläjuoksusta siis vuorossa nyt!

Treenasin juoksua edeltävän viikon todella iisisti, paljon venyttelyä ja joogaa ja muutama 4-6 kilsan mittainen herättelylenkki. Lauantaina kävin iltapäivällä juoksemassa pari kilsaa hissukseen ja otin loppuun vielä kuutisen rentoa, mutta aika kovavauhtista spurttia. Oikein sopiva herättelytreeni minulle päivää ennen juoksua. Länsiväyläjuoksu ei ollut mikään "kauden päätavoite", vaan kiva valmistelulenkki, viimeinen pitkä juoksulenkki, ennen HCR:ää. Lauantaina söin aika normaalisti, mutta torstaina ja perjantaina yritin syödä vähän enemmän hiilareita kuin normaalisti. Juon aina paljon vettä ja kannan vesipulloa mukanani joka paikkaan, mutta loppuviikosta olin entistä tarkempi vedenjuonnin kanssa ja join oikeasti paljon! Lauantai-iltana pakkasin tavarat valmiiksi laukkuun, laitoin juoksuvaatteet valmiiksi esille ja latasin mp3:sen täyteen hyvää musiikkia. Menin myös varsin ajoissa nukkumaan, jotta olisin pirteä sunnuntaina.

Sunnuntaina heräsin ajoissa, söin kunnollisen aamupalan (puuroa, leipää, mehua, hedelmää, kahvia...) ja rentoilin hetken. Fiilis oli mainio, ei jännittänyt (vielä tässä vaiheessa) yhtään ja olin innoissani. Juoksuvaatteet (ohuet pitkät trikoot ja ohut pitkähihainen) niskaan ja odottelemaan kyytiä kaverilta. Kun istuimme kaverin kanssa autossa (kaveri lähti siis myös juoksemaan) huomasin mahanpohjassa tutun tunten. Minua alkoi jännittää! Jotenkin hermostunut kaveri sai oman fiiliksensä tartutettua minuunkin, mutta jännitys oli sellaista kivaa pientä kipristelyä vatsanpohjassa. ;)

Olimme Otaniemessä ajoissa, haimme numerolappumme ja haistelimme fiilistä. Menimme takaisin autolle, söimme vähän välipalaa ja tutkittiin mainoslappuja muista juoksutapahtumista joita järjestäjät jakelivat autonikkunoille. Juoksu alkoi klo 13:15 ja fiilis oli ihan mahtava kun lähtölaukaus kuului! Garmin oli mukana ja hyvä musiikki soi korvissa. Huomasin nopeasti että ekasta kilsasta lähtien meillä oli varsin kova vauhti päällä. Jotenkin sitä vauhtia lisää kun tuolla tavalla ryhmässä juoksee numerolappu rinnassa ;). Vauhti myös lisääntyi välillä kun halusimme päästä muiden ohi. Inhoan juosta ihan toisten kantapäillä, joten mieluummin spurttaan hetkellisesti jotta pääsen taas omaan rauhaan juoksemaan.

Ekat kilsat menivät nopeasti ja lisäpuhtia sai matkan varrella kannustaneista ihmisistä. Minä koin suuren elämyksen kun huomasin suuren idolini Alexander Stubbin kannustavan meitä juoksijoita matkan varrella ;). Aurinko paistoi, jalat olivat kevyet ja tokasta kilsasta lähtien juoksimme kaverin kanssa selkeästi alle kuuden minuutin kilsoja. Ensimmäisen juomapisteen jälkeen (6 kilsaa juostu) aloin tuntea nipistyksiä vatsassa. Mulla on nykyään enää tosi harvoin ongelmia vatsan kanssa juostessa, mutta tietenkin ne piti tulla juuri nyt, vuoden ekassa juoksutapahtumassa! Olin ensimmäisellä juomapisteellä juonut vähän urheilujuomaa ja mukillisen vettä. Päädyin siihen, että vatsaongelmat johtuivat urheilujuomasta, koska en keksinyt muutakaan syytä. Olin syönyt normaalisti ennen juoksua, samalla tavalla kuin ennen pitkiä lenkkejäni, eikä ongelmia silloin ole ollut. Pärjäsin nipistelevän vatsan kanssa ihan ok ja toisella juomapisteellä tarkoitukseni oli ottaa vain vettä. No, vesikyltin kohdalla otin mukin ja yllätysyllätys se oli samaa ällöä urheilujuomaa! En viitsinyt pysäyttää hyvää vauhtia ja mennä takaisin hakemaan vettä, joten tyydyin urheilujuomaan. Big mistake. Vatsa alkoi nipistellä entistä enemmän ja juoksu oli välillä aika epämukavaa. Keskittymällä juoksemiseen, maisemiin ja kannustuksiin päätin kuitenkin unohtaa kipeän vatsan ja kilometrit vähenivät. Kun oltiin juostu noin 13,5 kilsaa päätettiin kaverin kanssa kiristää vielä vauhtia, koska molemmilla oli niin hyvä fiilis. Viimeiset kilsat juostiinkin sitten 5:30 vauhtia ja ihan viimeinen, 17 kilometri tuli vauhtiin 5:12!! Siitä sitten vielä viimeiset 400 metriä urheilukentällä maaliin ja olipa muuten mahtava fiilis! Maaliin tullessa saatiin mitalit ja pieni kassillinen tuotenäytteitä. Maalialueella oli myös pientä syötävää, suolakurkkua, jogurttia ja juomaa. Pysyttelin nyt vesilinjalla, koska vatsa oli kipeä! Suolakurkku ei muuten varmaan ikinä ole maistunut yhtä hyvälle kuin tuon juoksun jälkeen! :)

Haisteltiin vähän juoksunjälkeistä fiilistä maalialueella, kunnes päätettiin kipittää autolle ja ajaa kotiinpäin. Fiilis oli väsynyt mutta onnellinen. Söin autossa hieman välipalaa ja odotin innoissani kotiinpääsyä ja äidin ruokapöytää ;). Kotiin tultua vatsani tuli kuitenkin vielä entistä kipeämmäksi, ja koko sunnuntai-ilta oli aikamoista kärsimystä. Tämän juoksun jälkeen fiilis ei siis valitettavasti ollut kovinkaan loistava. Vatsani oli todella kipeä, oksetti ja oli ihan kuumeinen fiilis. Lämpimästä suihkusta huolimatta palelin ja tärisin kuin jossain kuumehorkassa. Join paljon vettä, sain syötyä pienissä osissa ja olo alkoi parantua päikkäreiden jälkeen. Menin kuitenkin ajoissa nukkumaan, koska minulla oli tentti seuraavana päivänä.

Maanantaiaamuna ajelin Lohjalta Turkuun uuden opiskeluviikon pariin, ja siinä automatkalla oli hyvä hetki miettiä edellispäivän tapahtumia. Huono olo oli ehdottomasti suuri miinus. Osittain luulen että olo johtui siitä urheilujuomasta, en keksi muuta selitystä vatsavaivoille. Palelu ja vaisu olo taas saattoi osittain johtua siitä, että koko juoksun ajan aurinko porotti päälle, ja tunsin illalla kasvojen kuumottavan. Olin lopulta ehkä kuitenkin juonut sunnuntaina ennen ja jälkeen juoksun liian vähän, joten mahdollisesti olin saanut myös jonkinmoisen auringonpistoksen. Maanantain aikana olo alkoi normalisoitua, vaikka pohkeet olivatkin varsin kipeät. Mutta mieluummin kiepät lihakset jaloissa, kuin kipeä vatsa, huonovointisuus ja kuumeinen olo ;). Tiistaina olo oli jo ihan normaali, joten tästä juoksutapahtumasta opin todella paljon! Fiilis on näin jälkeenpäin ajateltuna todella hyvä. Juoksu kulki hyvin, tultiin maaliin kuusi minuuttia omaa aikatavoitettamme ennen ja juostiin samalla myös nopein kymppimme ikinä! Sunnuntai-illan oloa sen sijaan en toivo ikinä enää kokevani, joten viikon päästä koittavaa HCR:ää silmällä pitäen opin, että kannattaa juoda vettä, PALJON! Ja urheilujuomat taidan ihan suosiolla jättää juoksun aikana väliin....

Ja joo. Anteeksi tästä maratonpostauksesta, tarkoitus oli kyllä kirjoittaa ihan lyhyet kuulumiset ja raportit vaan...;). Kiva jos joku jaksoi lukea edes puolet :D.

Hejsan!

Här ovan har jag kort (hehe) förklarat hur årets Länsiväyläjuoksu förra söndagen gick för min del. Eftersom det blev en lång berättelse orkar jag tyvärr inte översätta allting till svenska, men kan i korthet säga att det var jätteroligt att springa och vi kom i mål sex minuter innan vårt tidsmål. Söndagkvällen däremot var en mardröm. P.g.a. sportdryck som jag drack under loppet fick jag helt otroligt ont i magen och kanske även delvis p.g.a. solsting/vätskebrist så mådde jag riktigt dåligt på söndagkvällen. Mådde illa, hade ont i magen, feberfrossa och ja, usch. Jag lärde mig alltså massor, är otroligt nöjd med själva springandet men hoppas att jag aldrig behöver må så dåligt efter ett lopp igen! Innan följande lördags HCR ska jag se till att dricka massvis med vatten och under loppet lämna sportdrickan orörd...