Ensimmäinen puolimaratonini on nyt takanapäin, ja fiilis on aika mahtava :). Tunnelma tapahtumassa oli huikea ja juokseminen oli tosi kivaa. Hieman tylsistyin odotteluun, kun olimme ensikertalaisina vasta toiseksi vimeisessä lähtöryhmässä. Ensi vuonna suosiolla vähän parempaan lähtöryhmään, niin ei tarvitse odotella omaa lähtöä niin kauan.
Juoksu kulki varsin mallikkaasti, vaikka alussa olikin vähän vaikea päästä juoksemaan omaa vauhtia kun porukkaa oli edessä niin paljon. Pari ekaa kilsaa meni siis varsin hitaasti, 6:30-vauhtia. Kolmen juostun kilsan jälkeen pystyimme kuitenkin hieman kiristämään ja juostiinkin matkan puoliväliin asti aika tasaisia kuuden minuutin kilsoja. Omat jalkani ei olleet mitenkään ideaaliset, rehellisesti sanottuna koivet on ollut aika tönkköinä Länsiväylästä lähtien. Salainen aikatavoitteemme oli kahden tunnin alitus, mutta nyt se jäi muutamasta harmittavasta minuutista kiinni. Juoksukaverini tuskaili kipeän lonkkansa kanssa, joten jouduttiin senkin vuoksi hieman hidastamaan. Olimme kuitenkin päättäneet juosta yhdessä, joten sen myös teimme loppuun asti.
Kokemuksena HCR oli aivan mahtava, juoksureitti oli kiva vaikka viimeisessä ylämäessä maitohapot jylläsivätkin jaloissa aika lailla ;). Join juomapisteillä suunnitellusti vain ja ainoastaan vettä, ja vatsani oli hyvinvoiva juoksun aikana ja sen jälkeen! Tästä iloitsen kovasti, kauhean Länsiväyläkokemuksen jälkeen. Nyt olo on onnellisen tyytyväinen, mutta myös hieman tyhjä. Nyt nautin tästä kokemuksesta, mutta alan jo miettimään uusi suunnitelmia. Mitä seuraavaksi? Varmaa on ainakin se, että minä nautin juoksutapahtumista aivan älyttömästi, eikä tämä varmuudella jää viimeiseksi puolimaratonikseni. Ja eräänä päivänähän minä haluan justoa myös sen tuplasti pidemmän matkan...;)
Palaillaan taas!
Vilken fin dag det var igår!
Jag har nu mitt första halvmaraton bakom mig, och det var en fantastisk upplevelse! Fiilisen på Olympiastadion och vid löpspåret var superbra och det var jätteroligt att springa. Jag blev dock lite trött på väntandet och köandet, men annars fungerade allting bra. Eftersom det var vår första halvmara var vi i den nästsista startgruppen och fick vänta ganska länge på att få starta. Nästa år ska vi nog anmäla oss till en tidigare startgrupp för att inte behöva vänta så länge ;).
Löpningen gick riktigt bra, men för att vara helt ärlig så har mina ben varit sega efter Länsiväyläloppet. Benen var inte i idealskick igår heller, men efter några långsamma kilometer i trängseln i början (6:30 fart) kunde vi börja springa i vårt eget planerade tempo, 5:50-6:00 min/km. Vårt "hemliga" tidsmål var att springa under 2 timmar, men vi blev några minuter ifrån det sist och slutligen. Min löparkompis hade problem med sin sjuka höft så vi kunde inte öka farten på andra tian riktigt som planerat. Men vi hade bestämt att springa tillsammans, så det gjorde vi ända till målet.
Som erfarenhet var HCR fantastisk och jag gillade löprutten, även om den sista uppförsbacken innan stadion var tuff ;). Under loppet drack jag som planerat bara vatten och min mage fungerade finfint. Det är jag väldigt glad över eftersom jag bra minns de hemska erfarenheterna från Länsiväylä... Nu är jag lycklig och nöjd, men lite tomt känns det faktiskt eftersom siktet med löpträningen länge varit just HCR. Men nu njuter jag av detta och börjar så småningom sikta framåt emot nya upplevelser! Jag gillar verkligen olika löpevanemang så detta blev absolut inte mitt sista halvmaraton! Och en dag ska jag ju springa den dubbelt längre sträckan också...
Vi hörs igen!:)
